Ompelen, ja teen käsilläni aina jos/kun saan siihen järjestettyä hiukan aikaa. Pääasiassa esittelen täällä ompeluksiani yms. tekeleitäni.
Sydäntä lähellä on myös mm. kirpputorit, sisustus, remontointi, arkipäivän askareet.. Eli aika laidasta laitaan aiheita, mitä milloinkin =)

torstai 31. toukokuuta 2012

Puh pah pelistä Pois - hyvästi fisteli

Nyt on yksi murheenkryyni saatu pois päiväjärjestyksestä. Paraneminen on hyvässä vauhdissa, joten hiukan jo uskallan huokaista (siltä osin) helpotuksesta.

Aloitetaan nyt kuitenkin alusta.
Kolmonen syntyi 02/07, ja jo sairaalassa ollessamme tarkkasilmäinen hoitaja havaitsi pienen pienen pisteen pojan kaulapoimujen seassa (siis sellainen jälki, kuin esim. neulalla tökkäisisi hiukan taikinaa). Hoitaja neuvoi näyttämään kohtaa vielä lääkärille kotiinlähtötarkastuksessa. Näytimmekin, ja lääkäri sanoi, että voimme unohtaa sen (minulla ei ollut hajuakaan, että se pienen pieni piste voisi olla jotain muuta kuin harmiton, ja melkeinpä huomaamaton "kauneusvirhe").

Meni 5vuotta niin, että olimme jo unohtaneet koko pisteen, niinhän lääkärikin käski tehdä. Pojan täytettyä 5v, tunsin pisteen kohdalla ihon alla kuin pienen herneen. 5v neuvola oli edessä, joten ajattelin kysäistä siellä asiasta. Emme ehtineen neuvolaan, kun pojan ollessa flunssassa piste alkoi punoittaa, ja muuttua eristäväksi näpyksi - se tulehtui. Poika sai antibioottikuurin yskään, poskiontelotulehdukseen, korvatulehdukseen, ja tulehtuneeseen näppyyn. Ekan kuurin jälkeen yskä ja näppy vaativat vielä toisenkin kuurin (eikä korvatkaan olleet vielä kunnossa). Ei mennyt kauaakaan kun näppy alkoi märkiä taas.

Kävimme yksityisellä lastenlääkärillä, joka puristi näpystä (oli kuin kamala finni), ja sai sieltä sellaisen nestemäisen tahnan sijaan kiinteän klömpin ulos. Sen jälkeen olisi vielä tullut lisääkin jotain, mutta se näytti (kuulemma) limakalvomaiselta, ja siinä saattoi olla verisuonia, joten homma jätettiin siihen. Lääkäri epäili, että ei ole bakteeri kyseessä, eritteen koostumuksen perusteella, ja teettikin siitä bakteeriviljelyn. Bakteeriviljelyn tulos oli negatiivinen. Hän konsultoi lastenkirurgia, jolle saimmekin ajan muutama viikko tämän lääkärireissun jälkeen. Onneksi näppy rauhoittui, eikä tulehdus uusiutunut enää, vaikka kohta kyllä punoittikin vielä (mutta ei "tulehtuneesti"). Lastenkirurgi katsoi näpyn, ja kertoi kyllä, että mikä voisi olla, mutta enhän minä tajunnut kuulemastani juurikaan mitään (miksi ihmeessä niitä latinan kielisiä(?) sanoja ei olla aikoinaan suomennettu ymmärrettäviksi..). Joka tapauksessa, hän ehdotti, että operoidaan se pois, jotta ei sitten olisi enää riesana, eikä tulehtuisi vähän väliä.

Saimme ajan operatioon, ja sitä ennen piti käydä labrassa antamassa verinäyte. Pojan hennosta kädestä otettiinkin luulemani yhden purkin sijaan neljä(!) putkilollista verta! Onneksi poika oli ihan superreipas. Näytteenoton jälkeen oli kyllä hiljainen, ja istuttiinkin tovi odotushuoneessa lueskelemassa kirjaa, koska ajattelin, että voi heikottaa (myöhemmin myönsikin, että oli tullut vähän huono olo).

Operaatioaika oli jo klo 7 (Porissa), joten herättiin jo viiden jälistä, ja 5.30 lähdimme matkaan. Klo 6.30 olimmekin jo SatKs:ssa (lastenkirurgian vuodeosasto A2), mutta koska huoneissa vielä nukuttiin, ohjattiin meidät odottelemaan päiväsaliin (kuva 1 & 2). Siellä kävi hoitaja ottamassa vielä yhden verinäytteen (onneksi vain yksi putkilo tällä kertaa!).

Lähdimme aamulla tyhjin vatsoin, koska ennen nukutusta tulee olla 6h syömättä/juomatta. Varauduimme myös olemaan sairaalassa seuraavaan päivään, yön yli. Onneksi päiväsalissa oli kivoja leluja millä leikkiä, mutta pojan alkoi tulla nälkä odotellessa. Klo 8 tuli hoitaja vihdoin haastattelemaan meitä, ja oli aikeissa viedä meidät huoneeseen, mutta olin juuri huomannut, että siellä oli aamiainen menossa, joten päätettiin jäädä odottelemaan päiväsaliin vielä siksi aikaa kun muut syövät. Poika alkoi olla nälissään, eikä jaksanut enää keskittyä leluihin, mutta onneksi huoneessa oli myös telkkari, ja lastenohjelmat alkoi juuri. Kohta kuitenkin siirryimme huoneeseen, ja pojalle tuotiin sairaalavaattet päälle puettavaksi (kuva 3). Klo 9 annettiin pojalle esilääke (joku v.pun., hyvänmakuinen nestemäinen lääke), ja korvalääkäri kurkkasi pojan kurkkuun, koska alkuvuonna eräs yksityinen lääkäri mainitsi pojan risat suuriksi (en muista puhuiko nielu- vai kitarisoista), ja jos ne tosiaan olisi hirmu suuret, niin samalla nukutuksella nekin voitaisiin leikata), mutta tämä lääkäri oli sitä mieltä, että risat ovat ihan ok. Leikkauksessa oli kuitenkin riski, että voisi vaatia myös nielurisojen poiston, ja siitä lääkäri sitten kertoikin jo, siltä varalta, että sekin operaatio tultaisiin tekemään (leikkauksen laajuus siis selvisi vasta leikkauspöydällä).

Korvalääkärin tarkistuksen jälkeen menimme takaisin huoneeseen ja sänkyyn odottelemaan leikkaukseen pääsyä. Pojalla oli ihan hirveä nälkä, ja hän kitisikin sitä kovaan ääneen. Hoitaja kävi huoneessa, ja mainitsi, että älä ihmettele, jos poika kohta nukahtaa syliini, koska oli jo esilääkkeen saanut, ja niinhän siinä sitten kävikin.

Hiukan ennen klo 10 tuli hoitaja hakemaan meidät, ja samalla poika heräsi. Hän ei suostunut olemaan sängyn kyydissä, joten hoitaja lykki tyhjän sängyn, ja minä kannoin poikasen. Kunnes saavuimme ovelle, jossa hoitaja sanoi, että äiti jää nyt tähän. Tämä vaihe olikin yksi elämäni kamalimmista hetkistä - poika takertui minuun, itki ja huusi, ja minun oli vaan irroitettava hänet itsestäni ja heilutella perään (näyttäen tietysti vahvalta, enkä yhtään pelokkaalta, vaikka olinkin (vähintään) yhtä kauhuissani kuin hänkin). Jotenkin sain pidettyä itseni kasassa, kunnes ovi sulkeutui hoitajan, joka lykki sängyssä hädissään huutavaa poikaa, perässä. Jäin yksi sinne käytävälle, en tiennyt minne mennä, mitä tehdä, mitä on edessä, kauanko leikkaus kestää, miten suuri leikkaus joudutaan tekemään, meneekö kaikki hyvin, herääkö poika nukutuksesta jne. jne..

Hoitaja tuli takaisin, kertoi pojan rauhoittuneen nopeasti, ja sai saattaa nyt parkuvan pojan sijasta nyyhkyttävän äidin takaisin osastolle. Hoitaja kertoi leikkauksen kestävän n.2h, ja minä voisin sillä aikaa käydä vaikka asioilla - jea, right.. Siirryin nyyhkyttämään ulos. Jossain vaiheessa muistin, että olin herännyt aamulla jo heti viiden jälistä, ja koska pojalta oli kielletty syöminen/juominen, niin enhän minäkään ollut sitten mitään suuhuni laittanut. Söin yhden eväsmandariinin, ja huomasinkin kellon olevan jo 11. Hain vielä kanttiinista yhden ruisleivän, ja pullollisen mehua.

Odottavan aika on pitkä, tuskallisen pitkä. Klo 12 lääkäri kiersi osastolla, ja oli jo lähdössä huoneesta, kun mun oli ihan pakko kysyä pojan leikkauksesta. Leikkaus olikin ilmeisesti jo ohi, ja hän kertoi kaiken sujuneen hyvin, ja selvittiin ihan pikkuleikkauksella. Mikä helpotus!! Olin niin onnellinen, eikä enää ollut yhtään niin vaikeaa odotella poikaa huoneeseen. Oltiinhan herätty tosi aikaisin, ja edellisenä iltana poika ei meinannut nukahtaa mitenkään, ja olikin klo 23 ennen kuin talo oli hiljainen (muutoin jännitystä ei ollutkaan havaittavissa, mutta niin vaan pinnan ala kyti..).

Hoitajalta kyselin joskus 13.30, että mites poika, niin hän kertoi käyneensä heräämössä, ja pojan vielä nukkuneen.

Klo 14.30 poika vihdoin ja viimein kärrättiin sängyssään osastolle ja huoneeseen. Hän oli kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan, mitä nyt tipassa oli (kuten kaikki nukutuksesta tulevat), ja tahtoi lattialta suurimman lelun sänkyynsä (kuva 1). Sitten sai tripin, ja sen jälkeen jo tulikin taas nälkä, ja hoitaja toikin jäätelön (kuva 2). Jäätelöstä ei ihan mennyt nälkä, ja toinen hoitaja löysi vielä lounasta jostain, ja ystävällisesti lämmitti pojalle vielä sitäkin. Ruokahalu oli kova, ja ruoka maistui (kuva 3). Sänkykin oli yksi leikkikaluista, kaukosäätimineen (kuva 4)..
Hiukan ennen klo 17 saimme luvan lähteä, ja klo 17.30 olimme jo kotona.
Illalla kyselin, että onko kohta kipeä, otetaanko särkylääkettä, mutta ei. Annoin yötä vasten kuitenkin särkylääkettä, mutta sen jälkeen ei olla otettu, kun ei ole pojalla kipuja (onneksi) ollut. En edes tiedä montako tikkiä on (oliskohan vaan 2kpl?), ja päällä kudosliimaa, jonka luvattiin kestävän 5-10pv, ja nyt onkin jo lähes kokonaan lähtenyt (leikkauksesta 9pv). Tikit sulaa itsestään, joten nyt vaan toivotaan, että paranee kunnolla kokonaan. Leikkauksen jälkeen alue peitettiin lapulla, mutta lappu neuvottiin ottamaan pois jo seuraavana päivänä joten on ollut ihan avoimena siitä asti.

Kyseessä oli siis suprasternaalinen lateraalinen kaulafisteli (en täysin itsekään tiedä mikä on, joten saa suomentaa jos joku on alan ihmisiä, tai muuten kokemusta asiasta). Fisteli ulottui onneksi vain n.1,5cm matkalle (ja sulkeutui sen jälkeen), kun se olisi voinut ulottua ihan nielurisaankin asti, jolloin olisi siis pitänyt nielurisatkin poistaa. Veneviillosta poistettiin fisteliaukko ja sen vieressä oleva pieni abskessi (märkäpesäke?). Niistä PAD (joku patologinen tutkimus?), ja soittelen varmaan vielä tarkennusta tähän, jos ei ala kotiin kuulua mitään kirjettä.

Tässä ennen-jälkeen kuva:
(ennen kuva napattu leikkausaamuna herätellessäni poikaa ja jälkeen kuva eilen pesun jälkeen)
Saunakielto on ollut varmaan kovin paikka leikkauksen jälkeen pojalle itselleen. Sairaalassa sanottiin viikko, paperissa 10pv, joten ihan hiukan vaan on saunaan päässyt.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Laitathan linkin kiertämään!

Tuskin on kenelläkään syytä olla tätä adresisia allekirjoittamatta:

Rintaa puristaa, sydän tahtoo lentää..

torstai 24. toukokuuta 2012

Pikakuulumiset

Kiirettä pitää, mutta pakko äkkiä päivittää kuulumiset.
Kolmosen leikkaus sujui oikein hienosti! Olimme SatKs:ssa tiistai aamuna jo klo 6.30, ja klo 10 poika vietiin nukutettavaksi (kaikkein hirvein vaihe, kun ei äiti päässyt mukaan, poika parkui täysillä..). Klo 12 näin leikkaavan lääkärin, ja kyselin leikkauksesta, joka olikin jo ohi, poika vielä heräämössä. Klo 14.30 poika tuotin huoneeseen, ja olikin jo täysin oma itsensä! Hirveä nälkäkin oli, ja ruoka maistui. Klo 17 pääsimmekin jo lähtemään kotiin. Selvittiin ihan pikkuleikkauksella, pitäisi nyt olla kaikki ok. Epikriisi tulee perästä postitse, mutta jo saamieni papereiden perusteella kyseessä oli ehkä kaulakysta. Edes särkylääkettä ei olla tarvittu. =) Nyt pitääkin lähteä hakemaan häntä kerhosta.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Savotta

Edellisessä postatuksessa uumoilin, että tulen pian esittelemään ennen-jälkeen -kuvia uudesta pihastamme, mutta ne kuvat nyt vielä odottakoon hetken (jos toisenkin).
Annan nyt kuitenkin vähän tästä välivaiheesta jo esimakua teillekin - tässäpä näkymä pihastamme:
Eli kuistille pääsee, kunhan aikansa rämpii.
Näkymä kuistilta:
Huoh. Tässä vaiheessa ajattelin, että emme saa pihaa enää ikinä raivatuksi, mutta nyt kun tästä on jo muutama päivä (puut kaadettiin to ja pe), niin ollaan saatu jo melkein kulkureitti pihaamme auki. Huomenna saadaan apua tukkien siirtoon ja niiden pinoamiseen, niin sitten saakin alkaa pian jo haravointihommiin.

Metsurin mukaan kaadettuja puita on n.40 (lähes kaikki mäntyjä), ja ne eivät tosiaan olleet yksikään mitään pikkupuita! Tukkeja on arviolta n.100kpl (jos joku olisi kiinnostunut ne ostamaan, niin äkkiä yhteydenottoa tänne päin), parempia tyvitukkeja tuskin on olemassakaan (tukeista ehkä 20-30 on tyvitukkeja), ja tietty hirvittävä määrä pöllejä, joista tehdään polttopuita. Jos ei ilmesty tukeista kiinnostuneita, niin ehkä sahautamme ne lautatavaraksi.

Aika osuva tien nimi menee pihamme kulmasta:

Itselle on tulossa väkisin pari lepopäivää, koska kolmonen sai leikkausajan huomisaamuun. (Kerroinkin tapauksesta jo täällä , ja täällä kuvittelin jo, että saatiin niin nopsaan operaatioaika, mutta eihän siellä silloin mitään vielä tehtykään, vaan lastenkirurgi halusi nähdä tapauksen ennen leikkausta.) Mua jännittää kyllä niin älyttömästi tuo operaatio, poikaa itseään ei niinkään - onneksi. Toistelen vaan itselleni, että kaikki menee hyvin, ja mikään ei voi mennä pieleen. Käskettiin varautua olemaan seurannassa yön yli, mutta on myös mahdollista, että voisimme päästäkin jo leikkausiltana kotiinkin. Leikkauksen laajuudesta kun ei voi etukäteen tietää. Jokin tiehyt se ilmeisesti on, ja voi olla, että sitä on vain pieni (esim.1cm pätkä), mutta voi kuulemma olla vaikka risoihinkin yhteydessä, ja silloin se leikataan sieltä asti pois.. Korvalääkäri myös katsoo risat ennen leikkausta, koska muistelin alkuvuonna jonkun korvalääkärin kysyneen, että onko kukaan lääkäri ennen maininnut pojan isoista risoista (en nyt muista puhuiko nielu- vai kitarisoista), ja menis nyt sekin leikkaus sitten samalla nukutuksella, jos on tarpeen. En tiedä miten pysyn järjissäni (vai olenko enää aikoihin ollutkaan).

Asiasta kolmanteen - meidän koiravauva on kasvanut isoksi (täytti 3.5.2012 jo kaksi vuotta). Ajattelin jo, että ei koskaan kasvakaan, mutta niin vaan teki.
Mies bongasi muutaman veripisaran keittiön lattialta, ja vihdoin pääsi jo kauan sitten ostamani pöksyt käyttöön. Ajattelin, että miten mahtaa koiruus suhtautua pöksyihin, mutta yllätyksekseni ei hän ollut moksiskaan.
Rentoutuminenkin sujui tuttuun tyyliin.
Pöksyt pysyi hyvin jalassa läpi yön. =)

torstai 17. toukokuuta 2012

No onkos tullut vappu..

Meillä tuoksuu vappu. Ei suinkaan munkit ja sima, vaan ihka aito p*ska.
Perinteisesti nää maajussit täällä on levittänyt vappuna lietteet pelloille, mutta tänä vuonna vasta nyt. No, onneksi se haju kohta hälvenee, ja voidaan ulkoilla ilman, että täytyisi henkeä pidätellä.
Menee kyllä ulkona kuivaamassa olleet pyyhkeet uusiks pesuun. Vai haluisko joku pesun jälkeen, saunan raikkaana kietoutua uuteen tuoksuun? =/

Aika on jotenkin kortilla nykyään, ja tuntuu, että mitään en saa enää aikaiseksi. Päivät on ihan liian lyhyitä, tunnit vaan loppuu väkisinkin kesken. Ompelukone pölyttyy, mutta "onneksi" muksut kantaa tasaiseen tahtiin kaverisynttärikutsuja kotiin, niin mun on "pakko" surauttaa nimikoidut synttäripussukat sankareille. Tai no, ei noita synttäreitä kyllä niin tasaiseen tahtiin ole ollut, vaan sellaisissa ryppäissä. Nytkin oli just yhdet synttärit, toiset edessä viikonloppuna, kolmannet ja neljännet ens viikolla. Niin, ja suutarin lapsilla ei ole kenkiä, joten lupasin vihdoin saada aikaiseksi myös omille koululaisille nimipussukkansa, joten samalla kun noita tyttövärisiä pussukoita tein, otin työn alle myös tyttären pussukan teon. Sarjassa näitä onkin parempi tehdä, mutta kun ei voi tietää mikä on seuraavan sankarin nimi, niin teko tapahtuu vasta kutsun saavuttua. Voishan pussin ommella etukäteen valmiiksikin, mut kun en tykkää applikoida viimiseks, vaan applikoin ennen kuin ompelen pussukaksi. Eikä tällaisissa siis suurikaan homma ole, mutta uskomattoman paljon aikaa kuitenkin yhden pussukan teko vie - eniten applikointivaihe.
 Muutama kirjain tuloillaan.
Huomasin tässä vaiheessa, että yksi T-kirjain jäi uupumaan, mutta nou hätä, samalla sekunnilla tuli esikoinen koulusta kotiin mukanaan uusi synttärikutsu, joten puuttuvia kirjaimia onkin yhden sijasta nyt viisi.

Tätä applikoidessa kävi kyllä mielessä, että tykkäisköhän Pauliina olla vaikka "Pave", tms.. Tai olisko kiva, jos pussukassa oliskin nimikirjaimet - P.M.?

Loput pussukat onkin vielä enemmän tai vähemmän kesken. Tykkään tästä tekemieni pussukoiden väriyhdistelmästä (tytöille pinkki college, pojille t.sin., kirjaimet neon keltaista trikoota) sen verran paljon, että en ole edes viitsinyt alkaa miettiä mitään muuta, kun näitä kankaitakin vielä piisaa. Tästä näet "poikapussukan".

Uudella talollakin jotain pientä on tehty, mutta eniten ollaan odoteltu metsuria paikalle. Eka homma, mihin on pakko kutsua apua paikalle, koska yksin on tehtävä mahdoton. Nyt on just metsuri paikanpäällä, joten toivottavasti pihan ennen-jälkeen kuvia saan tulla pian esittelemään. (Niitä puita vaan on niiiiin paljon, ja niiiiiiin järkyttävän kokoisia, että en tiedä miten saamme ikinä raivattua pihalle edes kulkureitin.)

Yläkerran aulan lattiamaton alta paljastui alkuperäinen, mielestäni aika hieno lattiamatto. Harmi, että on paikoin vähän huonokuntoinen, eli tuskin saadaan tätä kuviota jätettyä näkyviin. Oliskohan jollain valmistajalla valikoimissa uutta, samanlaista? ;)

Kolmosen huoneen alkuperäiseen lattiaan en kylläkään ihastunut mitenkään.. Oikeastiko joskus on joku halunnut tälläistä oranssi-kuviollista lattiaan??

Ja loppuun ihan hyvä muistutus kaikille, keiden talossa on pattereita. Älkää unohtako siivouspäivänä siivota myös pattereiden takaa.. Siellä voi nimittäin näyttää tältä:

lauantai 12. toukokuuta 2012

Sitä sun tätä

Äkkiä pitää tehdä postatus, kun nyt siihen mahdollisuus on, ilman temppuilevaa androidia.. Päivitin muuten tuota edellistäkin bloggaustani, siihen malliin kun sen alunperin suunnittelinkin.

Kirppislöydöin jatkan kuitenkin, koska mielestäni tein hyvän löydön Pelastusarmeijan kirppiksellä.
Meiltä uupui uudelta talolta kahvinkeitin. No, minähän en kahvia käytä, mutta mies kyllä, ja tokihan siellä puuhellalla saa pannukahvia keitettyä, mutta on se kahvinkeitin vaan niin näppärä (varsinkin kun se pannukahvin pannu jää aina mun putsattavaksi..).
Tällainen komistus siis tarttui matkaani mukaan:
Finca -kahvinkeitin (vuodelta 19??), hinta 3e. Hyvät kahvit (kuulemma) keitti Kulta Katriinan kanssa yhteistyössä.

Kuopus löysi itselleen uuden kaverin (tai rakkaan, koska puun oksalta kuului rakkauden tunnustus matoa kohtaan!?), ja se vierellä piti poseetata kuvaankin..

Remontti etenee hitaaaaasti. Välillä kyllä tuntuu junnaavan pahasti paikoillaan, kuten taas eilen, kun otin työn alle makkarin muurin. Joo, minkä taakseen jättää sen eestään löytää.. Kyninhän minä jo huoneen seinät suht hyvälle mallille odottamaan uutta tapettia, mutta muuri olikin hankalampi tapaus, ja se ikään kuin "unohtui". Eli ei muuta kuin tapetinpoistohommiin taas, ja nyt suihkepullon kera, koska tästä muurista ei muuten nämä vuoden 1948 sanomalehdet irtoa (ja näinkin vain pienenä silppuna/muusina).
Mutta kyllä tästä vielä joskus valmiskin huone tulee - uskokaa pois!

Esikoisen huoneessa onkin jo tapahtunut edistystä enemmän (kunnia kyllä täysin miehelle), ja tapetit on jo seinillä! Yläkerran lattiamateriaaliksi valitsimme eri vaihtoehtoja pähköiltyämme tummemman tammilaminaatin.
(Aika paha - kuvassa ei olekaan esikoinen, vaan kakkonen.. Ja pinkopahvikin roikkuu tuossa vasemmalla puolella, kun ei ole vielä kuivunut.) Tuo tuoli muuten saatiin ilmaiseksi (en kyllä meinannut sitä huolia), ja näyttäisi nyt jotenkin (kaikessa kauheudessaan) sulautuvan väriensä ansiosta huoneeseen, joten jatkoaika sille nyt ainakin toistaiseksi on myönnetty. Tapetti Raumalta, Mattoraumasta, 8e/rll. Laminaatti Porin ByggMaxista, muistaakseni jotain 12,95e/pkt (eli m2).

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Kirppislöytöjä

Pääsin taas kirppiksille viikonloppuna, tällä kertaa esikoisen kanssa. Ihan sattumalta ajoimme ensiksi kirjaston ohi, ja huomasimme, että siellä on poistomyynti. Tottahan toki sinne piti mennä siis ekaksi. Eikä ollut turha reissu, vaikka auton takakontti täyttyikin jo heti alkumatkasta ihan kivasti. Kirjaston poistot - kirjoja, (vhs)filmejä ja äänikirjoja (c-kasetteja) - kaikilla hintana 0,10e! Itse en kirjoja lue ("ajanhukkaa", kun voi sen ajan esim. tehdä jotain käsillään, ja saada samalla jotain aikaiseksikin), mutta lasten kirjoja mukaan tarttui, ja mikäs sen mahtavampi saalis kuin mm. vanhat muumit ja barbapapat.
Nämä kirjat yht. 2,60e.

Ja filmejä muutamat - Sandokan (varsinkin eikoisen mieleen), Ville Vallaton, Mikko Mallikas, Smurffit, Halinallet..
Filmit yht. 1,50e.

Vanhaa kunnon mankkaa, missä on kasettisoitinkin, meillä ei enää ollut, mutta asia korjaantui pian Spr:n kirppiksellä käynnin myötä. Luotimme siis siihen, että kasettisoittimen jostain löydämme, koska oli kirjaston poistossa niin hyviä kasetteja (osassa kirjakin mukana!), että pakko oli niitäkin pilkkahintaan ostaa.
Näitä perinteisiä satuja äänikirjoina, yht. 2,10e.

Kasetteina Uppo-Nallea, Nalle Puhia, Eemeliä ja Pekka Töpöhäntää, yht. 1,30e.

Tyylikäs Sharp stereo GF-4343 -mankka 3e.

Kävi tuuri vielä samana päivänä Pelastusarmeijan kirppikselläkin, kun siellä oli yllätykseksemme vaatteet 1e/3kpl! Mukaan lähti mm. kolmet (tosi hyväkuntoiset) farkut, maastohousut, takki, ulkohaalari, villahaalari ja sekä pitkä- että lyhythihaisia paitoja.
Tämä läjä maksoi siis yht. 6e! Ei paha, tällaista kirppistelyn kuuluisi ollakin.

Löytyi uudelle talolle astioitakin. 6kpl syviä lautasia, pyöreäpohjainen pullo, 5kpl juomalaseja ja 3kpl v.pun. tuikkuastioita tuikkuineen. Joku todellakin tahtoi loosinsa tavaroista eroon, ja vaikka ei näissä hintaa paljoa ollutkaan, niin nyt ne oli vielä puoleen hintaan.
Kaikki yht. 1,75e!

Tuttava on joskus saanut perinnöksi ompelukoneen, jolla ei ollut hänellä käyttöä. Arvatkaa vaan, olinko valmis kotiuttamaan koneen meille.. (Muksutkin kyselivät kotiin saavuttuani, että "äiti, montako ompelukonetta sulla oikein jo on?" "No eihän niitä nyt niin montaa ole.. ootas.. olkkarissa 2kpl, makkarissa 1kpl, keittiössä 1kpl, yläkerrassa 1kpl ja uudella talolla 1kpl. Eli eihän niitä oo ku 6kpl..") Koneessa on tarra, jossa lukee "bernella", suojuksessa kyllä lukee "olympia", ja sattumalta huomasin, että tuon koneen "bernella"-tarran alla lukee "olympia", joten en kyllä tiedä edes koneen merkistä mitään, saati mallista (googlettamallakaan en asiassa viisastunut).
(Jos joku osaa kertoa tällaisesta koneesta jotain (mm. merkistä/mallista), niin mielelläni kuulisin.)

Vähän on huono kuva, auringon valo ja puun oksien varjot hämäävät, mutta tällaisen verhon löysin myös kirppikseltä (tai tällaiset verhot, 2kpl, kuvassa vain toinen). Muppets.
2kpl näitä, yht. 4e.

perjantai 4. toukokuuta 2012

Vappu vierähti

Hurjan nopeasti taas aika kuluu. Viikko vierähti, ja siinä samalla vappukin, kuin silmän räpäyksessä!
Muksut poimi kävelyreitin varrelta ojasta jokaiselle omat "vappukukat"..
 

En ole paljoa koneelle ehtinyt, ollaan oltu pihahommissa uudella talolla, ja niitä(kin) hommia siellä riittää. Olis samaa hommaa täällä vielä nykyisessäkin kodissa, mutta jotenkin kummasti sitä innostusta löytyy sinne uuteen paikkaan rutkasti enempi.

Puuhommia riittää, tontilla kun on puita ihan liiaksi asti. Vähän ollaan saatu jo auringon valolle tilaa tulla pihaan, mutta pahimmat, eli suurimmat puut on vielä jäljellä, niitä ei ihan noin vaan kaadetakaan, kun ovat ihan hillittömän pitkiä, ja linjoja menee siellä täällä.

(Sattumalta huomasin, että kännykässäkin on jonkinmoinen kuvankäsittelyohjelma, joten pitihän sitäkin heti testata.)

Onni on ahkerat apulaiset. <3
Meille kotiutui tässä taannoin tälläinen:

Ja sisältö:

Samsung Galaxy Tab 10.1. Taulutietokone, sormitietokone, tabletti, täppäri, en edes tiedä mikä on tämän ihan "virallinen" suomennos. Mitat n. 25,5cm x 17,5cm x 1cm, paino jotain puolisen kiloa, ja tuo nahkakotelo, joka näkyy yläkuvassa on lisävaruste, ja sen saa myös taiteltua siten, että "täppäri" pysyy pystyssä sen avulla.
On näppärä vehje netin selailuun, mutta kyllä mä kohta alan itkeä, jos tällä bloggaaminen on näin vaikeaa.. Ilman USB:tä on kuvien siirtäminen kännykästä koneelle sellaista pelaamista, että huh, huh. Sähköpostin välityksellä onnistuu, mutta sit on vielä kuvankäsittelytkin, ni voitte uskoa, että jos "normaalisti" postatukseen saa aikaa kulumaan harmittavan paljon, niin nyt aikaa kuluu jo lähes sietämättömästi! 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...