Ompelen, ja teen käsilläni aina jos/kun saan siihen järjestettyä hiukan aikaa. Pääasiassa esittelen täällä ompeluksiani yms. tekeleitäni.
Sydäntä lähellä on myös mm. kirpputorit, sisustus, remontointi, arkipäivän askareet.. Eli aika laidasta laitaan aiheita, mitä milloinkin =)

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Lahjapaperiallergiaa (tai ainakin ällötystä)

Kärsiikö kukaan muu samasta vaivasta?
Näin joulun alla oireet ovat pahimmillaan. Kaupoissa ottaa henkeen kun kulkee niiden kääryleiden ohi, ja niihin koskeminen saa melkein näppyjä aikaan.
No ei vais, mutta mulle on tullut lahjapapereihin joku ihme inho. Miksi?
- se maksaa törkeän paljon
- se on turhaakin turhempaa
- joo, saadaan lahjasta nätin näköinen, mutta se on niin hetkellistä
- lahjan antaja paketoi paketin lahjapaperiin ennen kuin antaa sen saajalleen, ja saaja taas ensitöikseen repii paperin riekaleiksi (no joo, tiedän joidenkin avaavan paketit nätisti, ja säästävän lahjapaperin uusiokäyttöön, mutta käsittääkseni se ei kuitenkaan ole hirveän yleistä, ja tuskin sitä yhtä ja samaa paperia kuitenkaan kovin montaa kertaa uusiokäytetään)
- se on ongelmajätettä, ei sitä saa edes poltettua nätisti (kokeiltu on, mutta tuhkaa tulee melkein saman määrän kuin paperin vain silppuaisi)
 
Mikä siis ratkaisuksi ongelmaan?
Tässä oma niksini:
 
(Anteeksi "tönkkö" kuva, en osaa käyttää enää konettamme/uutta käyttöjärjestelmäämme, ja siksi päivityksetkin on takunnut oikein olan takaa, mutta minähän pusken vaikka läpi harmaan kiven, jos sille päälle satun. Kännykän avulla sain kuin sainkin kuvaa edes hiukan muokattua, ja "nimikoitua", mutta oli se pelaamista..)
 
Jos talossa on puulämmitys, kuluu myös sanomalehteä virikkeenä. Tämäkin lehti oli jo virikepinossa, joten miksi en voisi käyttää sitä ensin lahjapaperina, jonka jälkeen se pääsisi taas omalle paikalleen odottamaan vuoroaan sytytysapulaisena.
- on ilmainen (ilmaisjakelulehti)
- ei tarvitse hakea postilaatikkoa kauempaa
- on mielenkiintoisen näköinen, ja jokainen lahja uniikki
- helppo hävittää polttamalla
 
Myönnän, että osan tämän joulun paketeista olen päällystänyt sillä allergisoivalla kaupan lahjapaperilla, mutta puolustaudun sillä, että ne paperin pätkät ovat pyörineet kaapissa jo vähintään vuoden, ja nyt pääsin niistä eroon. Uusia lahjapapereita en aio enää ostaa. Suunnittelin näihinkin vielä repiväni valkoisesta kopiopaperista nimilaput, joista lahjan saajan nimi erottuisi ainakin, (ja vieläpä upouudella dymolla ne nimet, mutta en raaskinut avata lahjojen kanssa samasta tilauksesta tullutta uutta dymoani, vaan fiksusti paketoin senkin, ja aattona sitten jännityksellä avaan pakettini ;D) mutta paksulla tussilla sitten lopulta raapustin nimet (kuvan oton jälkeen), ja erottuu ne niinkin.
 
Oikein Ihanaa, Rauhallista, Stressitöntä ja Rentouttavaa Joulua kaikille Lukijoilleni,
sekä muille blogiini eksyneille!


maanantai 5. marraskuuta 2012

Angry Birds kintaat

Kolmasluokkalainen alkaa olla jo vähän "valikoiva", että ihan kaikki äidin tekemät hienoudet ei välttämättä enää kelpaakaan päälle (ainakaan kouluun), mutta aina kuitenkin voi yrittää. Niin taas yritin, ja pelasinkin varman päälle, nimittäin teemaksi valikoin, minkäs muunkaan kuin Angry Birdsin.
Tällainen palapeli oli välivaiheessa:


Ja tässä lopputulos:
Kelpuutti esikoinen nämä ilomielin itelleen (onneksi - applikointiin meni valehtelematta ainakin 3h! Joo, olen ehkä vähän hidas, tai sitten muuten surkea applikoija).

Kintaat ovat vedenpitävästä kankaasta (myös applikaatio), mutta saumoja en teipannut. Kämmenosa on kulutusta kestävämpää kangasta, olen nämä kankaat esitellyt tarkemmin täällä .
Vuorikankaana on valkoinen fleece, ja kaava on oma, jonka sain nyt muokattua 9,5v pojalle sopivaksi.

Applikointi ei kuulu vahvuuksiini, ja nyt en uskaltanut aluksi edes yrittää koneellani applikoida, vaan ompelin kaikki kuvan osat käsin (hiukanko hidasta). Sitten muistin viimeisimmän kirppislöytöni, ja kokeilin applikoida sillä. Voi mikä ihanuus - se konehan applikoi melkein minun puolestani.

Singer 237. Kurkkaa lisää koneesta täältä .

perjantai 2. marraskuuta 2012

Pikku Myy

Tyttöjen vaatekaapeissa ei varmaan koskaan voi olla liikaa leggareita. Ne menee mukavasti pieneen tilaankin, ja tietty kun tekevälle sattuu, niin niitä voi tahriintua päivänmittaan useampikin. Ne menee niin paidan, mekkojen kuin tunikoidenkin kanssa, ja miksei myös kerrospukeutumisessa housujen alla. Ovat siis monikäyttöiset. Ja kun hyvä kaava on saatu muokattua, niin niiden tekokin on nopsaa. Tällaiset pikasurautukset tein pirteän neon keltaisesta kankaasta kuopukselle (kangas aletrikoota Rauman Jättirätistä), samaan tyyliin kuin edellisessä postatuksessa.
(Isosisko on stailannut kuopuksen Pikku Myyksi. Ilman suurempaa näyttelyäkin on kyllä "idoli" tunnistettavissa..)

Lahkeita voi käyttää sekä taitettuina, että suorinakin. Pituutta on riittävästi, mutta ovat istuvat, eli eivät karkaa lahkeet kantapään alle. =)

torstai 1. marraskuuta 2012

Ompeluksia ja pikkuveljeä

Jotain on tullut ommeltuakin, vaikka alunperin ompeluksia varten pystytetty blogi onkin rönsyillyt viimeaikoina (ja pahasti), mutta se ei kuitenkaan haittaa, koska olen antanut blogilleni luvan aiheeseen kuin aiheeseen - ei ole kiellettyä aihetta (vielä ainakaan) olemassakaan, eli näillä mennään.

Kuopus käy nyt seurakunnan 3 vuotiaiden naperokerhossa, 1krt (=2h) /vk. Heillä oli pari viikkoa sitten kerhokuvaus, ja kaapista ei tuntunut löytyvän mitään kivaa vaatetta päälle, joten ei muuta kuin ompelukone laulamaan.
Mekko sovellus More Greystä (More Greytä on kokeiltu täällä ja täällä ), koko noin 104/110, leggarit sovellus tightseistä (tightsien eka kappale olikin täällä esitelty), koko noin 104, mutta pituutta reilusti enemmän, tein taas kääntölahkeet (ja koristetikkaukset, mitkä ei nyt huonoissa kuvissa erotu), niin menee pitkään.
Mekon ruskea puuvillavelour on Kestovaippakaupasta, pöksyjen kangas on löytö Rauman Jättirätistä (tuntuu ohuelta velourilta), maksoi huimat 1e/m. Applikoitu sydän on samasta kankaasta kuin pöksyt, ja koska se kaipasi jotain, niin löysin varastostani sattumalta sävyyn sopivia nappeja, ja sommittelin ne etumukseen. Niistä tuli kaivattu lisä. Mekkoon leikkasin hihoihin tarpeeksi pituutta, ja laitoin hihansuihin kuminauhat.


Jännityksellä odotamme kerhokuvia. Vähän pieniä kun nuo kuvattavat olivat, niin oli aika haasteellista kuulemma saada kaikki kuvaan, ja sitten vielä yksittäiskuvat (osasta, meidänkin typy halusi, jotta saadaan hänestäkin tilattua tarrakuvia, kun kerran isommistakin sellaiset on). Meidän jääräpää olikin sitten ryhmäkuvassa toisen kerhotädin sylissä, ja yksittäiskuvassa oli myös kerhotäti apuna, koska hän oli päättänyt istua selkä päin kuvaajaa.. Että saa nähdä, miten on kuvaaja onnistunut kuvaamaan. ;D

Ja aiheeseen pikkuveli, josta viimeksi oli juttua täällä . No, tuo "kolmonen" on siis pois pelistä, ja paraneminen (siitä) hyvässä vauhdissa, mutta sydänpussitulehdus se vaan jatkaa kierrettään. Taas on pikkuveli SatKs:ssa, kun jo liiankin tutuksi käyneet rintakivut ottivat vallan. Tällä kertaa kortisoniannostuskin oli vielä 12,5millissä, eli ei edes läheskään minimissä. Se tässä nyt huolestuttaakin, että tuo kortisonimäärän "alaraja" on kokoajan nousussa, ja kortisonista yritetään kuitenkin päästä kokonaan eroon. Reumalääke Trexan, jota otetaan kerran viikossa, ei ole (ainakaan vielä) tepsinyt, mutta sen kokeilua nyt jatketaan edelleen (ollut nyt 2kk kokeilussa, tarkoituksena on löytää joku lääke korvaamaan kortisoni), ja kortisoni annostusta taas vaihteeksi nostettiin 20milliin.
Taas oli joku lääkäri todennut, että ei oikein keksi enää muuta kuin koko sydänpussin poistamisen. Minusta tuo vaihtoehto kuullostaa jotenkin radikaalilta (/amatöörimäiseltä). Tuskin se sydänpussi tulehtuu ihan ilman mitään syytä, jokuhan sen aina aiheuttaa, mutta mikä (olen kuvitellut tällaiset probleemat lääkärien työksi, heidän työtehtäviin kuuluisi ratkoa tällaisia, mutta saatan olla väärässä..). Ja jos koko sydänpussia ei ole, niin mihin se tulehdus/neste sitten menee - kenties suoraan sydämeen(kö)?

perjantai 26. lokakuuta 2012

Syyslomaa (vai hiihtolomaa?)

Taas on koettu yksi uusi kokemus.
(Tai mulle oli jopa jo toka kerta, oon joskus, ehkä just about muksujen ikäsenä, ollut kattoos yhden Lukon pelin.)
Koululaiset saivat koulun kautta liput jääkiekkomatsiin (to 25.10.2012 Lukko-KalPa), joten pakkohan se oli lähteä jäähallille seuraamaan peliä. Ykkös-kolmoset saivat kaikki halukkaat 2kpl istumapaikkoja, nelos-kutoset 2kpl seisomapaikkoja, ja meillä kun on kakkos ja kolmos luokkalaiset, niin saatiin oikein istumapaikat. Yleisöä oli mielestäni ihan kivasti, 3890.
Ehkä on sanomattakin selvää, että Lukkoa siellä kannatettiin. ;) Ja hyvinhän ottelu meni, koska lopputulos oli Lukolle 2-1. Hiukan meinas loppua kohtia hiki tulla, kun Lukon maalit tuli jo heti ekassa erässä, ja viimisessä erässä KalPa teki maalin, ja olinkin ihan varma, kun kolmatta erää oli enää 5min. jäljellä, et kohta KalPa tasottaa (hyvä oli yritys), mut onneks ei (en ois jaksanut enää istua jatkoaikaa). Ihan kiva muisto uskoakseni jäi muksuillekin, mut ehkä (toivottavasti) ei ala kuitenkaan tulla kinuamista seuraaviin peleihin.. En silti sano, ettei enää koskaan, mutta ettei nyt (läheskään) joka peliin. =)

Peli loppui klo 20.45, ja kun astuimme ulos hallista, tuli taivaalta hiukan jotain valkoisen tapaista märkää alas. Parin kymmenen kilometrin kotimatkan aikana sade vähitellen sakeni, ja kotona maassa olikin jo lunta sen verran, että muksut vielä klo 22 tekivät lumipalloja pihalla.
Meillä siis on nyt syysloma, mutta vois melkein jo sukset kaivaa esiin, ja pitääkin hiihtolomaa. ;D

Lunta on ihan mukavasti. Pallojen teko ei onnistu, mutta pulkkamäki onneksi löytyy nyt omasta takaa.

Liukurit ja pulkat ovat vielä vanhalla talolla, ja muksut sitten yrittikin keksiä laskuvälinettä ties mistä. Mm. tuollaisia irrallisia muovisia keinuistuimia löysivät, mutta eihän ne oikein "toimineet". Esikoinen raijasi jo jotain puulavaa (ekassa kuvassa), mutta siinä vaiheessa keksin, että jos kokeilisivat perinteistä muovipussia, ja sehän toimi. =)

torstai 25. lokakuuta 2012

Talo, ja vielä kattokin esiin

Meillähän oli kevät-kesällä pihallamme oikein kunnon savotta ( *klik* ), mutta ennen-jälkeen kuvat ovat vieläkin esittelemättä, joten yritän nyt saada jonkinmoisen esittelyn aikaiseksi.

Tässä metsuri(t) hommissa, pari puuta jo saanut kyytiä (ja joo, meillä oli jo valmiina fiksusti klapipino pihassa, joka sitten jäi kaatuvien puiden alle). Ja kaikista järjettömin juttu oli, että olin juuri haravoinut pihamme (enhän voinut tietää varmaksi milloin se metsuri sitten tulee, ja hänhän tulikin lähes heti kun sain urakkani valmiiksi). No, olinpa tehnyt hyvän pohjatyön, kelpasi sinne tulla hommiin..
Kuva on otettu pyörätieltä.

Tämä kuva on lähes samasta paikasta, hiukan kauempaa vaan, ja näkyy hyvin miten piilossa talomme oli .

Voitte kuvitella jysäyksen, jonka tämän kokoluokan puu saa aikaiseksi iskeytyessään maahan. Näitä kaadettiinkin tästä talon ympäriltä n.40kpl! =O

Yksi puu pihan kulmasta piti kaataa naapurin pihaan, ja onneksi kaikki meni juuri niinkuin pitikin. Puu oli niin kiinni linjoissa, että metsurin piti kiipustaa puuhun, ja harventaa oksia aika reilusti ennen kuin uskallettiin kumota se.

Näkymä kuistilta. Meni kyllä tovi ja toinenkin, että saatiin näkymä taas tähän malliin.

Näkymä kuistilta tielle päin.

Tieviitta "Parrukuja" osuu ja uppoaa.

Yläkuva ennen, vasen alakuva kesken, ja oikea alakuva jälkeen (vaikka ei valmis, tukkipino nököttää edelleen tuolla, mutta on sentään nätti pino).
Pääsin sitten haravoimaan myös urheilukenttää!

Tämä tyyli sopii minulle:
Evääthän on retkeilyn kohokohta, ja meillä riitti astua kuistilta, ja tsadaa - oltiinkin jo metsäretkellä, ja ei muuta kuin eväät esiin. ;D

Jotkut vaan ei koskaan opi.
Tietty pihaa siivotessa (siis sitten joskus, kun ekaks oli saatu kaikki järkyttävän suuret ja painavat tukit edes hiukan nippuun) piti taas aloittaa haravointihommat. Joo, ei siinä mitään, mutta suunnitelmallisuus ei olisi pahitteeksi, koska kun haravointiurakka oli jo hyvässä vauhdissa, alettiin katon putsaus operaatioon, ja koska katto oli ihan sammaleen peitossa, voitte kuvitella oliko haravointini tulos enää kauaa nähtävissä.
Homma alkamassa, katolla paksu sammalvaippa (ja piha alta niin siistinä jo).

Yleisö valmiina - show alkakoon.

Uusi painepesuri osoittautui ihan kelpo peliksi, ja antoi sammaleille kylmää kyytiä.

Lopputulos:
Katto näkee taas vuosien jälkeen päivänvalon, ja äiti sai taas lisää haravoitavaa.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Oktoberfest 20.10.2012

Raumalla järjestettiin lauantaina 20.10.2012 Oktoberfest jo kolmatta kertaa. Me ollaan oltu miehen työporukan kanssa mukana siellä joka kerta. On hyvää ruokaa, yllinkyllin juomaa (oluita moneen makuun, litran tuopeissa, ja tietty muitakin juomia, itse en olutta juo), halli täynnä porukkaa, ja hiukan ohjelmaakin. Mukava tapahtuma, vaikka huono puoli on se, että väkisinkin siellä tulee aina ähky (omaa tyhmyyttä, ehkä sitä joskus oppii?).
Kävin lauantaina aamutuimaan (klo 07) parturissa! Viimekertaisesta tyvivärjäyksestä olikin kulunut jo hyvä tovi, mutta en ollut saanut aikaiseksi tilattua aikaa värjäykseen, joten nyt tuli "pakko", kun on menoakin (harmaat piiloon - ja joo, olen alle 30v). Onneksi sain vielä ajan paikalliseen parturiin (vaikkakin vähän aikainen aika, mutta hällä väliä sillä sitten), ja tyvivärin lisäksi halusin myös kampauksen. Ja voi mikä lopputulos, olin/olen niin tyytyväinen (vaikka vähän hinta kirpaisikin, mutta elämä on).
Neitimme (8v) toimi kuvaajana kun kotiuduin parturista.
Voin siis lämpimästi suositella paikallista Hiusstudio Star -parturi-kampaamoa.

Edestä en meinannut kuvaa edes laittaa, mutta laitanpa nyt kuitenkin (vaikka vain itseni kiusaksi), jos vaikka muistaisin useammin edes hiukan ihan arkenakin käyttää jotain ehostustuotteita - piristäis kummasti.

Päivän asujani en ala bloggaamaan (ykstoikkosta olis), mutta voin nyt esitellä Octoberfest -mekkoni, Tirolilainen Lady (jonka tilasin jo viime vuonna, näille samaisille Oktoberfesteille Naamiaisasu.fi:stä, täältä ).
 
Muutaman kerran mietin, että laitanko ko mekkoa päälle, koska jotenkin vaan tuntui tyhmältä pukeutua samaan kuin vuosi sitten, mutta kun tätä tilaisuutta varten juuri mekon tilasin, niin pakkohan sitä oli käyttää. Mieskin oli sitä mieltä, että joo joo, laitat vaan (jotta en ala stressaamaan, että mitä ylleni pukisin, tai varsinkaan kyselemään hänen mielipiteitään "laitanko tän vai tän, vai ehkä sittenki tän?"). Mekkoon kuuluu myös essu (samaa kangasta kuin hihat), mutta mies jo viime vuonna totesi, että ilman sitä on parempi (essun kanssa olisin kuin "muumimamma", tai joku tarjoilija.. vaikka nytkin valokuvaajani (se sama neiti 8v) tokaisi, että "äiti, näytät ihan mummelilta"..), mutta onneksi essu onkin ihan irrallinen, joten on helppo jättää pois.
Ja kyllähän tähän pukeutuminen kannatti (ja kampaajalla käydä), koska minut palkittiin tilaisuudessa Paras Asu -palkinnolla! Perusteina nätti mekko, hieno kampaus, ja kaunis kokonaisuus. Vähänkö olin otettu, vaikka näin jo sieluni silmin, miten kompastun jalkoihini kun lavalle astelen lähes hallin kauimmaisesta nurkasta, tai viimeistään lavalle nousevissa rappusissa teen makoplätsin, mutta onneksi pysyin tolpillani, ja selvisin ehjin nahoin vielä takaisin paikallenikin. (Kuvasta puuttuu kengät, en ollut paljain jaloin.)

Palkinnoksi sain - mitäpä muuta kuin ikioman tuopin (stainless steel, ei ihan litran vetoinen, mut 0,75l).
Kyllä nyt kelpaa hörpsiä siitä, mitä milloinkin sitten mieli tekeekään (sitä olutta en kyllä juo).
Onneksi on kaiverruskin tuopin kyljessä, niin ei unohdu sitten aikoinaan lapsien lapsien lapsiltakaan, että mistäs tällainen arvokas, hieno, suvussa kulkenut astia on peräisin. Oma nimeni täytyisi varmaan ite kaiverruttaa vielä. (Toivottavasti kukaan ei ota tosissaan, vitsi vitsi.) ;D

perjantai 19. lokakuuta 2012

Bloggerin kuvatila

Olen monesti miettinyt, että paljonko bloggerissa on kuvatilaa, ja paljonko siitä mulla on jo käytössä/vielä vapaana. En ole löytänyt mistään vastausta, mutta nyt löysin, ja haluan vinkata siitä muillekin (jos se ei ole kaikille muille jo itsestäänselvyys). Vastaus löytyy osoitteesta http://picasaweb.google.com/ (ihan sivun alareunassa kerrotaan paljonko kuvatilaasi on jo käytössä). Myönnän, en ole ikinä käynytkään moisessa osoitteessa (mitenkä minun kaikki kuvani nyt siellä ovatkaan?). =D
Viisastuin White&fresh blogissa, ja kantsii klikata itsesi sinne, jos kuvatilasi näyttää olevan vähissä, ja mielenkiinto/kärsivällisyys riittää lisäkuvatilan tekoon, sieltä löytyy hyvä ohje blogissasi jo olevien kuvien pienentämiseen.
Jos joskus kävisi niin, että tila kuitenkin loppuisi, niin kuulemma parilla dollarilla saa näppärästi tilattua rutkasti lisätilaa, että ei ole maailmanloppu edessä siinäkään tilanteessa.
Ja vielä yksi hyvä vinkki ilmaiseen lisätilaan on tuon White&fresh blogi linkin takaa löytyvässä kommenttiosiossa eka kommentti, eli voi luoda blogiin toisen kirjoittajan, ja ilmeisesti sillä on sitten taas oma kuvatilansa käytettävänä, ja kuvien lisääminen onnistuu siten, pienellä kikkailulla. ;D

Kuvattomat postaukset ovat mielestäni tylsiä, joten pitää kaivella albumia..


Tässä kuva "takapihaltamme" viime kesänä. Aiotiopaikalta saimme seurata kuumailmapallon täyttöä ja nousua. Jonnekin Euran suuntaan se sitten hävisi.


Meiltä on nyt matkaa lähikauppaan vain n.1km(?)/suunta, ja kesäisin ainakaan sitä matkaa vaan ei edes kehtaa mennä kuin jalan/fillarilla. Kuvasta näkyykin, mikä menopeli kolmesta veti pidemmän korren - lasti on kyydissä, ja ois sinne enempikin mahtunut, mutta näillä mentiin. =)
 (Tais olla juhannusostokset.)
Voin muuten lämpimästi suositella tällaista Lokariauton turvasukkulaa perheisiin, joissa on pieniä lapsia. (Me löysimme onneksemme tämän omamme kirppikseltä joitain vuosia sitten). Alle kouluikäset mahtuu kyytiin (2lasta, kummallakin oma vyö), ja jos lapset ei ole kyydissä, niin mahtuu ihan kunnon ostokset kyytiin. Mulla on vielä polkupyörässä tuo istuin takana, ni mahtuu sekä kunnon ostokset, että yks ipanakin mukaan. Tai pienempien ostosten kanssa mahtuu sukkulankin kyytiin yks muksu. Fillaris on hyvä olla vaihteita tarpeeks, ylämäet vaatii kunnon jalkatyöskentelyä, mut mikäs sen kätevämpää - hyötyliikuntaa tämäkin.
Meillä muuten kuopus (3,5v) jaksaa hyvin polkea itse omalla pikkupyörällä apupyörineen kerhoon (reilu pari kilsaa?/suunta), mutta kerhosta kotiin harvemmin jaksaa perille asti, joten taas on sukkulalle käyttöä, kun sinne sujahtaa neidin fillari, ja typy itse istahtaa pyörän taakse fillariin. ;D

torstai 18. lokakuuta 2012

Lääkäriin voi luottaa?

Heti alkuun varoitus herkimmille, tämä postatus sisältää ehkä joitain ällöttäviä kuvauksia leikkauksesta/leikkaus"haavasta" - elämä on.
Kerroin pannuhuone-olkkari postatuksen lopussa ( *klik* ), että pikkuveljellä on edessä leikkaus. No, hän pääsikin leikkaukseen nopsaan, ja nyt leikkauksesta on kulunut jo viikko. "Kolmonen" häntäluun seudulta on nyt poistettu, ja tilalla on hirvittävä aukko.
Ennen leikkausta kerrottiin, että jos löydös on pieni, eikä mitään märkivää löydy, niin laitetaan tikit, ja sairaslomaa 2 viikkoa, mutta jos sieltä löytyy jotain märkivää, niin ei laiteta tikkejä, ja tällöin saikkua tulisi 6vk. Löydös olikin oletettua kookkaampi (en nyt mene yksityiskohtiin, enkä varsinkaan kuviin, koska alkaisi itse kukin voimaan ehkä pahoin), tikkejä ei laitettu, ja tilalla on nyt ammottava onkalo. Päiväkirurginen toimenpiteen piti olla, mutta tuon kokoluokan leikkauksen jälkeen pitikin olla yö seurannassa.
Seuraavana päivänä leikkauksesta oli sitten jo kotiutus. Hoitaja toi paperit käteen, ja mitä olikaan lääkäri määrännyt sairaslomaa? VIIKKO sairaslomaa - siis kokonainen YKSI viikko! Kyllähän ny viikko saikkua melkein varmaan riittääki, jos seläs on nyrkin mentävä onkalo.. No, selvis sitten kun hän sitä ihmetteli, ja joutui ite ottaan asiasta selvän, et oli lääkäril käyny "pikku"moka, ja oli vahingossa laittanu lappuun väärän kuukauden! Voin vaan kuvitella, et kuinka monelle muulle on noin sattunut, ja lääkäriin vaan luottaen meneekin kuukauden liian aikasin töihin.
En tiedä oliko sama hajamielinen lääkäri (vai yhtä höperö kollegansa), ketä kirjoitti reseptit. Onkalon suojana on sellaista 45cm pitkää nauhaa, joka tuputellaan ihan sinne onkalon avoimille seinämille (näitä nauhoja menee sinne 2kpl kerralla, sen verran on alaa), ja sit siihen päälle lätkästään sellanen isompi lappu/laastari suojaks. Haluaako joku veikata yhden nauhan ja yhden laastarin hintaa? Minäpä kerron. Yksi nauhan pätkä maksaa n.17e (siis kpl, ja näitä menee 2kpl/pv), ja yksi laastari maksaa n.29e (ja siis näitä menee 1kpl/pv). Kela korvaa täydet pyöreät 0e (koska ei ole lääke, vaan tarvike) ! Onneksi on vakuutus, ja nyt sitten selvitelläänkin, että korvaako vakuutus nämä (pakkohan sen on?). Ilman vakuutusta harvalla olisi varaa moisiin summiin parantuakseen, ja se pistää kyllä miettimään, että näinkö täällä hyvinvointivaltiossamme Suomessa voi tosiaan olla?
Ja jotta hauskuus ei tähän vielä päättyisi, jos ei hinta herättänyt jo tarpeeksi hilpeyttä, niin arvatkaas kuinka paljon lääkäri on näitä resepteissään määrännyt? Kerta kaikkiaan niinkin runsaasti kuin kahden päivän tarpeet kerralla!? Eihän tällaisia reseptejä tarvitakaan kuin parisen kymmentä. Ja viikonloppuisin saa sitten lähteä metsästämään päivystävää apteekkia, koska lähiapteekki on auki vain ma-pe. Voitteko kuvitella, että ihan oikea ammattilainen olisi asialla? (Mistä voin varmistaa, ettei vaan olisi tääkin joku valelääkäri?)

No, jotain positiivistakin pitää löytää, joten ollaan tyytyväisiä, että paraneminen on hyvässä vauhdissa, eikä kipuja ole, joten ehkäpä leikkaava lääkäri oli hereillä työtänsä tehdessään (samoihin aikoihin kun sai lukea lööpeistä miten joku lekuri jossain oli sammunut/krapulassaan nukahtanut kesken leikkauksen).

Loppukevennykseksi kuva, jossa kuopus on sammahtanut kesken leffan:
(Jep, makkarissa, sängyssä, poppareita.. mut hei, oli viikonloppu (sentään).. leffa pyöri läppäriltä, esikoisen ja kakkosen (ei mahtuneet kuvaan) silmät sinne naulittuina, kolmonen koukussa täppäriin ja angry birds -peliin (päässäänkin popcornia..)

perjantai 12. lokakuuta 2012

Tuttinauhojen tuunaus

Tein löydön kaapin perukoilta.
Olin jemmannut sinne aiemmin tekemäni tuttinauhat ( *klik* ), joihin piti tehdä pikku parannus (kiitos vielä testaajille - Maiskulle ja hänen pojulleen), mutta inspiraation puutteen takia luultavasti ne oli täysin unohduksissa - poissa silmistä, poissa mielestä. No, nyt kun ne löysin, oli pakko hoitaa asia pois päiväjärjestyksestä. Ja koska tuttinauhat olivat alunperinkin ekoteko, halusin tehdä myös korjauksen samalla periaatteella, joten kaivoin Tikkani esiin. Työhuoneeni on juuri työn alla (lattiakin nyt puuttuu), joten piti lainata kakkosen huonetta (vaikka sielläkin oli putkihommat kesken, tavarat sikin sokin, mutta sekaan vielä mahtui).

Tulevan työhuoneeni lattian alla menee myös putkia, joten lattia menee uusiksi.

Hyvin sujui tuttinauhojen fiksaus tässä.
(Kuopus on todellinen linssilude, aina kameran edessä..)
Nyt on kuminauhoja tiukennettu sen verran, että tutit pysyy varmasti napakasti nauhoissaan, eikä pikkunykäisystä irtoa.

Eipä meillä näillekään ole käyttöä, eli todennäköisesti löytyvät nämäkin kohta Putiikistani . =)

torstai 11. lokakuuta 2012

"Uusi" makuupussi

Olen aiemmin tehnyt yhden makuupussin tuunauksen , ja samalla kun Ikeasta ostin silloin sen päällyskankaan, ostin myös toista kangasta, johon ihastuin. Nyt sain aikaiseksi tehtyä siitäkin kankaasta makuupussin. Tämä onnistui hyvin, ja sainkin pitkästä aikaa sellaisen täydellisen onnistumisen fiiliksen, josta usein haaveilen, mutta harvemmin sen saan kokea (jokin ihan minimaalinen pikkujuttukin saattaa olla este tälle täydelliselle fiilikselle - juu nou). ;D

(Kamalat taitokset nyt näkyy kuvissa ihmeen selvästi, pari päivää on kapissa ollut siististi viikattuna.)

Tälläkertaa en tuunannut vanhasta makuupussista, vaan vanhasta peitosta. Vanhan makuupussin avustuksella leikkasin sekä peitosta että tuosta Ikean päällikankaasta sopivat palat, ja kaivoin kätköistäni yhden mustan n.17cm pitkän vetoketjun (uusi, en muista mistä), sekä mahdollisimman pitkän vetoketjun, ja sillä on nyt mittaa n.105cm. Näissä makuupusseissa kun on normaalisti 115cm pitkä (musta) vetoketju, mutta tuntuu olevan aika kiven takana saada mistään sen mittaisia ketjuja (varsinkin, jos ei ole valmis pulittamaan moisesta 13e+postikulut!). Tämän ketjun olen ostanut paikallisesta liikkeestä, Vaatekorjaus&Ideapaja Pilvilinnasta, Merjalta. Tästä kuvasta näkyy, miten vetoketju asettuu yläreunasta:
Mielestäni tulee tarpeeksi ylös vetoketju näinkin. Ja voishan tuohon vielä jonkun nappi/nepparisysteemin tehdä, jos haluaa vielä ylempääkin kiinni saada, mutta tuskin on tarvis.

Edellisen makuupussin tuunauksesta viisastuneena tein tämän ihan ilman ohjeita, ja laitankin nyt tähän muistiin miten tämän tein.

Ihan ekaks kantsii ommella merkit (jos siis sellasia ylipäänsä aikoo). Mä valkkasin nyt tollasen kokonaan ommeltavan merkin sen saumaan ommeltavan sijaan, kun ei täs oikein olis ollu merkille sopivaa saumaa missään.

Laitetaan päälli- ja sisäkangas (mulla nyt tässä peitto) oikeat puolet vastakkain.

Asetellaan kankaiden väliin vetoketjut hammastukset sisään päin, ja vetoketjujen oikeat puolet päällikangasta vasten.

Vetoketjujen pohjukat kannattaa ommella käsin, koska koneella se ei onnistu (siis minä en ainakaan onnistu, koska aina menee ommel väkisinkin jostain kohtaa vetoketjusta huti, ja aukkohan siihen ilmastyy kun pussin kääntää oikein päin).

Kannattaa aloittaa ompelu pitkän vetoketjun pohjukasta, ja lopettaa sen vetoketjun päätyttyä.

Kun pitkä vetoketju on kummaltakin puolen ommeltu, kannattaa tarkistaa oikealta puolelta, että meni niinkuin piti (jos ei, niin tässä vaiheessa asia on vielä helppo korjata).

Sitten mallaillaan, ja varmistetaan, että pussin päällinen kohtaa sisäkankaan (jos ei kohtaa, laitetaan kohtaamaan), ettei tule ryppyjä matkaan.

Pienempi vetoketju ommellaan toiselta puolelta samaan tapaan aloitten kuin isompikin, eli vetoketjun pohjukasta, ja ommellaan ihan kiinni sinne asti, mihin äsken jäätiin. (Ja tietty taas työnjäljen tarkistus heti perään.)

Sitten tulee kohta, jonka ihan itse keksin (joo, minullakin joskus välähtää). Koska edellisessä makuupussissa jäi lopputuloksessa itseäni häiritsemään kääntöaukko, joka tuli vetoketjujen väliin, siihen "aukon" reunaan (pussin ollesssa kiinni siis), niin nyt halusin aukkojen reunat siisteiksi, ja siksi keksin yrittää jättää kääntöaukon makuupussin yläreunaan, pienemmän vetoketjun kohdalle. Onnistui mainiosti, joten tällä tyylillä teen jatkossakin!

Pussi voidaan nyt jo kääntää oikein päin, koska mielestäni on hermoja raastavaa yrittää tehdä kääntöoperaatio jostain mahdollisimman pieneksi jätetystä aukosta (ja vielä niin helläkätisesti, ettei saumat ympäriltä ratkea rytäkässä).

Ompelu "nurjalta puolelta" onnistuu vielä hyvin (onhan aukko iso, vaikka työ nyt asetellaankin ompelukohdan osin siten miten se oli ennen kääntöä - ymmärrettävissä?), joten ommellaan pienemmän vetoketjun toinen puoli, mutta siten, että päällikangas jää pois pelistä, eli ommellaan vain vetoketju kiinni sisäkankaaseen (mulla siis nyt siihen peittoon). Vetoketjun jälkeen stop.

Sitten ommellaan samaan tapaan vetoketjujen välinen osuus kuin toiseltakin puoleltakin tehtiin. (Pussi on siis jo oikein päin, mutta pienemmän vetoketjun aukon kautta onnistuu ompelu "nurjalta" tähän asti).

 Nyt voidaan tämän aukon reunat yrittää saada vielä pienemmän vetoketjun kummastakin päästä muutamalla ompeleella siististi "alkuun". Kun ei enää onnistu, käännetään pussi kokonaan oikein päin, ja ommellaan aukko umpeen (ja se menee ihan itsekseen siistiksi, miten ihanaa).

Muodon vuoksi ommellaan vielä vetoketjun toinenkin puoli samanlaisesti "päältä" (vetoketjun pohjukkaa ei kantsi, menis vaan hermot, ja on hyvä ilmankin).

Valmis!

Jossain ohjeistettiin, että voi hurauttaa vielä ompeleet pussin poikki pitkittäis suunnassa, että kiinnittyy kaikki kerrokset, mutta ite tykkään, että saa olla muhkeempi ilman ompeleita, ja joku mainitsikin, että ilmahan se siellä välissäkin lämmittää, joten ei turhaa työtä mulle, kiitos. =D

(En tosin tiedä, että mitä teen makuupussilla, meillä kun on kasvettu siitä jo ulos, mutta kun niin tykkään näitä tehdä. Tämä löytyy luultavasti lähiaikoina Putiikistani .)

lauantai 6. lokakuuta 2012

Kirjanmerkkejä

Nypläystöitäni on jäänyt esittelemättä, yhtä päivitystä lukuunottamatta, *klik* .
Kirjanmerkkejä olen tehnyt paria eri mallia, ja useilla eri väreillä. Kuvassa kumpaakin mallia, keltaisena, sinisenä ja vihreänä.
Ekassa, keskimmäisessä ja vimpassa on sydämiä ja spindeleitä (pituus 28,5cm, josta pitsin osuus 14cm), tokassa ja kolmannessa taas on liinalyöntikuvioita ja pikku spindeleitä (pituus n.27cm, pitsin osuus 12,5cm).
Nämä kirjanmerkit matkaavat Putiikkiini. =)

perjantai 5. lokakuuta 2012

Pannuhuoneesta olkkariin

Remontti edistyy.
Nyt vähän jopa ripeämmin, koska ollaan ekaa kertaa palkattu apuvoimaakin, nimittäin putkihommiin ihka oikea putkimies. Ihana kun ei tarvitse itse lähteä kiertelemään rautakauppoja ihan ummikkona, vaan tää työmies kantaa kaikki tarvittavat mukanaan ja omaa kunnon työkalut, joten on siisti työnjälkikin.
Tässä hiukan lähtökohtaa (hankala paikka kuvata, siksi surkeat kuvat):
Vanha lämminvesivaraaja ja kattila olivat pakkasen puremat, ja siten myös käyttökelvottomat. Kattila lensi pihalle jo ennen kuin ehdin sitä kuvata.

Pannuhuone ei vielä ole valmis, mutta eilen saimme täyttää lämminvesivaraajan, ja tänään saimme Atmokseen ekan kerran tulen. Tässä kuvakollaasi pannuhuoneen edistymisestä tähän asti:

 Eli kaksi vanhaa öljysäiliötä sai väistyä pois lämminvesivaraajan tieltä. Sitten joutui mies piikkaus hommiin, ja lattian valaamiseen, jotta saatiin varaaja omaan soppeensa (siis mies sen sinne jotenkin taikoi, yksin..! ). Nyt on jo uusia putkia asennettu, ja kaikkia kivoja mittareitakin näkyy siellä täällä (joo myönnän, en ole tarpeeksi perehtynyt asiaan, jotta osaisin kertoa pannuhuoneen toiminnasta asiallisemmin).

Sormet ja varpaat on nyt ristissä, että saataisiin vielä patteriputketkin asennettua lähipäivinä (ja patterit), jotta ei ihan puuhellan varassa jouduta talvehtimaan. =/

Jotain on sentään tullut taas valmiiksikin asti - nyt meillä on olkkari!
No siis, (taas kerran) listoja vaille valmis.
Seinät vielä ammottaa tyhjyyttään, mutta eikös se ongelma poistu ajan myötä kuin itsekseen, epäilen. En halua lähteä etsimällä etsimään mitään tauluja, peilejä, mattoja yms. tilpehööriä, vaan toivon törmääväni jonain päivänä kirppiksellä sellaisiin ihanuuksiin, jotka suorastaan odottavat meille kotiutumista (mielellään puoli-ilmaiseksi, jos ei ihan ilmaiseksi). ;D

Olohuoneessa ei ollut piilotettuna niin hienoa lankkulattiaa kuin parissa muussa huoneessa..
..joten päätimme laminoida lattian samalla laminaatilla kuin yläkerran muksujen huoneitakin ollaan laminoitu ( täällä ja täällä , herttinen, jos nyt oikein selaan päivityksiäni, niin en ole ilmeisesti vieläkään saanut esiteltyä esikoisen huonetta kokonaisuudessaan, vaikka se oli eka muksujen huoneista, mikä saatiin valmiiksi.. asiaan on tulossa korjaus, kunhan saan hänet raivaamaan legonsa lattialtaan niin, että mahdun kameroineni sinne sekaan).

Olkkarin katon parissa meinasi mennä hermot lopullisesti ( *link* ), mutta kylmästi sitten vaan huidon rapisevat kohdat pois, ja vedin varovasti vain yhden ohuen uuden maalikerroksen, ja hyvä tuli (vaikken itse tyytyväinen olekaan, mutta tuskin kukaan niin tarkkaan syynää, että huomaisi saman, mitä minä itse tekijänä näen).

Vasemmalla lähtökohta, ja sitten nykyiset näkymät olkkariin astuttaessa.

Tässä näkyy tapetoinnin aloitus ja viittä vaille (tai siis pari senttiä vaille) valmis. Miten aina sattuukin niin sopivasti, että jää sentistä-parista kiinni. No, onneksi oli tapettia reilusti. Tapetti on tilattu edullisettapetit.fi:stä, täältä . Ei ollenkaan paha hinta, 8,50e/rll, ja olemme tyytyväisiä lopputulokseen.

Näkymä pariovista olkkariin (eli ruokailuhuoneesta, josta tulossa esittely heti kun joku ryökäle saa siivottua ompelukoneensa yms. sinne kuulumattomat ryönänsä pois sieltä kierumasta).

Kuvakollaasi uudesta olkkaristamme:
Pöytä on vanha, tuttavalta ostettu. Sohvaryhmä on kirppikseltä (myrkynvihreä, samettipinta, ja tummaa puuta koristeelliset tassujalat). Vanha puinen sänky on äitini edellisen kodin ulkovarastosta, ja kaipaa vähän kunnostusta. Tarkoitus olisi tehdä siitä sohva, mutta saa nähdä milloin olisi moiseen aikaa. Hirveän kokoiset kaiuttimet mies tilasi jostain, ihan ovat siis uudet ne. Vanha soitin muutti mukanamme, olen sen esitellyt täällä . Lamppu on kirppikseltä. Tumman lilat (luumut?) verhot kävin ostamassa Jyskistä, 8e/kpl, ja jopa pituus riitti hyvin. Nojatuolin viereinen kaappi muutti myös mukanamme, ja sekin on aikoinaan kirppikseltä ostettu.
Ai niin, ja viimeisin kirppislöytömme on tuo kirstu. Aivan upea ilmestys, ja se pitääkin esitellä tarkemmin:
Nainen, joka kirstua oli myymässä, kertoi että kirstun oli puuseppä tehnyt v.1936 hänen äidilleen. Hänen äidin siskolle puolestaan oli sama taitaja tehnyt sängyn. Hän itse oli nyt muuttamassa pienempään asuntoon, eikä kirstu mahtunut sinne, joten siksi oli myynnissä. Kirppis oli tässä ihan naapurissa, ja kantokahvat kunnossa, joten miehen kanssa se sitten kannettiin pikaisesti kotiimme. =)
En huomannut kuvata kirstua tyhjänä, enkä sitten jaksanut alkaa tyhjentää sitä kuvausta varten, joten kangasvarastoni (tai siis osa siitä, vaikka paljon tännekin upposi) on nyt vähän "tiellä" kuvissa. Kannen alla on "salaluukku", sieltä löytyy myös vuosiluku. Vasemmassa reunassa on lokero, johon sopii hyvin esim. virkkuukoukut tms.. ;D

Aiheeseen pikkuveli, on jo pitemmän aikaan pitänyt myös tehdä päivitystä, joten se osio tulee nyt. Kerroin täällä , miten taas kokeiltiin jotain uutta, mutta eipä siitä(kään) ollut apua, joten ne hoidot jäi siihen yhteen kokeiluun. Pariin otteeseen on ollut sen jälkeen taas tuttuun tapaan sisällä SatKs:ssa, ja nyt on taas joku uusi (reuma?)lääke kokeilussa. Jospa siitä sitten löytyisi apu..
Pikkuveljellä on leikkausaikakin tiedossa, mutta sillä vaivalla ei taida (käsittääkseni) olla yhteyttä näihin sydänoireisiin. Lääkäri oli todennut, että häntäluun seudun kipeä paise on "kaksonen"! Tai siis kolmonen sen sitten täytyy olla, koska kaksoisveli hänellä jo onkin. Kaikkea sitä tapahtuukin, toivottavasti leikkaus on helppo, ja toipuminen siitä nopeaa. Lääkärin mukaan on  kuulemma suht yleinenkin vaiva kyseessä. Tiedä häntä.

torstai 4. lokakuuta 2012

Pieni prinsessa 1v ja pipoja

Veljen tyttö täytti jo 1v, ja vihdoinkin sain itseäni niskasta kiinni, ja pyyhittyä suurimmat pölyt ompelukoneen päältä pois, jotta saan 1v pakettiin omatekoisia vaatteita. Ikävä kyllä en saanut tekeleistä kunnon kuvia, vaan iltamyöhäsellä näpsin huonossa valossa kiireesti parit tosi surkeat kuvat ennen kuin sujautin vaatteet pakettiin.

Pinkki pilvibody ja pinkit pöksyt (ovat oikeasti samaa sävyä, trikoota kumpikin). Kumpikin trikoo on tilattu Kestovaippakaupasta .
Kummatkin ovat kokoa 74, mutta pituudet noin koon 80 mukaan. Bodyn kaava muokattuna "Vauvan body" Ottobre 3/2004. En ole bodyyn tyytyväinen, koska haaraosasta tuli mielestäni mahdottoman leveä. No, lupauduin tottakai sen vielä muokkaamaan, jos on häiritsevän leveä, eli saa nähdä kuinka käy. Hihat ovat kääntövaroilla, jotta olisi mahdollisimman pitkäikäinen. Hihoissa koristeompeleena tuollaista "nauhaa", joka sopii mielestäni hyvin pilvien sekaan, on kuin leijaa. Pöksyt ovat muokatut "Tightsit", Ottobre 4/2004. Pituus on reilu, ja säädettävissä. Jätin kääntövaran, että voi käyttää aluksi lahkeet taitettuina, ja sitten pituutta vähitellen lisätä, ja pidennettyinä tulee koristeommelkin näkyviin. Koristeompeleena lahkeissa on koiria. Pöksyihin olen tyytyväinen, ne onnistui hyvin, ja tällaisia leggareita aion tehdä kasan meidänkin kuopukselle, vähän isommassa koossa, ja myös kääntölahkein, niin menee pitkään.

Settiin tein vielä pipon (kaava oma) pinkistä pilvitrikoosta, ja pilvimekonkin ("Nasta liivihame", Ottobre 4/2008, koko 74, pituus 80). Mekolla olisi saanut olla vieläkin enemmän mielestäni pituutta, mutta jätin sitten käänteen pois, ja laitoin helmaankin valkoista joustokanttinauhaa. Mekon kangas on samaa kuin vuosi sitten tekemässäni mekossa täällä , ja joustokanttinauha on Myllymuksuilta . Pilviapplikaatio on valkoista fleeceä, Rauman Jättirätistä aikoinaan ostettu.

Tajusin juuri, että onko siitä tosiaan jo pian vuosi aikaa kun väkersin ristiäislahjaa tälle samalla pikku prinsessalle!? Hui miten nopsaan aika menee. Siellä se neiti jo tepastelee täysillä, eikä ole enää mikään vauva. Ja *pst* juuri tulleen tiedon mukaan neidistä on tulossa jo isosisko, ja minusta taas täti, neljännen kerran - kivaa! =D

Ainiin, nyt kyllä törkeästi, ilman lupaakin vielä, on ihan pakko laittaa kuva prinsessan 1v kakusta (nimen peitän kukkasin..):

Suvusta löytyy siis oikea taikuri - en voi käsittää, että miten joku voi onnistua tekemään tällaisen kakun. Edellisillä synttäreillä oli samaa kädenjälkeä Angry Birds kakku, ja kyllä oli sekin komia!

Vihdoin sain tehtyä itselleni pipon, ja samalla kolmoselle myös uuden (samaan tyyliin tehty kuin aiemmin tekemäni kuopuksen pipo ). Kakkoselle tein myös jokin aika sitten ruskean pilvipipon (ihan kaikkea ei ehdi/muista blogata), joten voidaan vähän samistella (vielä tyttö kehtaa, tuskin kauaa..). Nämä ruskea ja turkoosi pilvitrikoo on tilattu samassa noiden ylläolevien trikoiden kanssa. Sen verran nuuka olen, että en malttanut tehdä vuorta pilvitrikoosta, vaan laitoin ruskeaa ja turkoosia yksiväristä sisäpuolelle.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...